Tiistai 13.2.

Aamu Niilin varrella

Kotimatka on alkamassa. Lentokentälle on matkaa noin 300 kilometriä, ensi yön vietämme kokonaisuudessaan lentokoneessa. Välilasku on Amsterdamissa.

Kävimme matkalla lentokentälle katsomassa sarvikuonoja noin 10 metrin etäisyydeltä. Alueen vartijat johtivat seuruetta ja ohjeistivat juoksemaan pensaan taakse tai kiipeämään puuhun, jos sarvikuono nousee seisomaan tai kuopii jalkaa. Olihan se hieman hiuksia nostattava kokemus :-)

Sarvikuonot makoilevat kuumimman ajan päivästä ja siksi pääsimme niin lähelle. 

Yksi sarvikuono nousi seisomaan, mutta laittoi takaisin maate. Huh.

Tässä meidän auton superjengi!

Maanantai 12.2.

Siirryimme maanantiaaamuna kansallispuiston toiseen päähän hotelliin. Työntäyteisen viikon jälkeen oli ihana levähtää ja uida ensimmäistä kertaa matkan aikana.

Huomenna alkaa pitkä kotimatka, kotona olen keskiviikkoiltana.

Opintomatkaa kuvaavat adjektiivit voisivat olla ihana, antoisa, mieleenpainuva, surullinen, kiitollinen, rakastava, rauhaisa, vihainen, onnellinen, kauhistunut, liikuttunut, ja taianomainen. Niin paljon autettavia ja niin kovin vähän resursseja.

Taustalla Niili

Hotellin läheisyydessä on paljon apinoita

Niili ilta-auringossa

Lauantai 10.2. ja sunnuntai 11.2.

Lauantaina 10.2. saavuimme luonnonpuistoon yli 9 h ajomatkan jälkeen. Näimme matkalla antilooppeja, puhveleita, norsuja sekä useita isoja lintulajeja. Yksi iso norsu seisoi myös hotellin pihalla ja paviaanit olivat kerääntyneet uteliaina katsomaan vieraita.

Itse safari alkoi sunnuntaina aamuvarhain. Ajoimme silloin jeepeillä kansallispuistoon, lämpöä oli +41. Kuvasaalista tuli roimasti!

Iltapäivällä kävimme veneretkellä Niilin putouksella. Viikonloppu oli täynnä menoa ja meininkiä!

Leijonan peräpää oli vahingoittunut salametsästäjien ansan vuoksi

Murchisonin putoukset

Perjantai 9.2.

Perjantaina matkustimme Busiaan, joka on noin 110 000 asukkaan kaupunki Kenian rajalla. Kävimme Word Visionin toimintakeskuksessa, mikä kantaa Sami Hedbergin (suomalainen stand up -koomikko ja näyttelijä) nimeä. Hedberg aloitti rahankeruun, jotta Busian nuorille ja muille kyläläisille saataisiin yhteinen kokoontumispaikka. Toimintakeskuksessa tapasimme joukon entisiä katulapsia, iältään 15-17-vuotiaita.

 Entisten katulasten soittokunta

Kylän pastori oli saanut puhuttua lapset kaduilta mukaansa. Pelastetut lapset olivat 7-9-vuotiaita, jotka nukkuivat kaduilla säkeissä, söivät mitä löysivät ja käyttivät huumeita sekä liimoja.
Sydäntäsärkeviä kertomuksia. Lapset ovat nyt kunnollisia nuoria, eivätkä enää halua takaisin kaduille.

Toimintakeskuksessa entiset katulapset saavat tukea ja harrastusmahdollisuuksia. Heidän halunsa auttaa myös kaverinsa pois kaduilta ei ole vielä tuottanut tulosta. Suurin osa heidän kavereistaan on kuollut kaduille jo vuosia sitten.

Busian slummialuetta

Ajoimme Busiassa slummialueen läpi, missä katulapset olivat. Näin, kun yksi lapsi etsi ruokaa roskakasasta ja toinen hortoili selvästi huumeiden alaisena.

Tunnemyllerrys oli päivän aikana valtaisa.

Torstai 8.2.

Torstaina vierailimme eri kohteissa. Kävimme mm. tutustumassa vesikaivoon, hunajantuottajiin sekä muuhun elämään alueella.

(Psst. Laukut muuten tulivat perille jo muutama päivä sitten, unohtui mainita aiemmin!)

Astiahuolto on edistynyt. Enää eivät eläimet ylety saastuttamaan kuivuvia astioita.

Ison perheen koti

World Visionin kustantamalla vesikaivolla oli tohinaa. Enää ei tarvitse kävellä vaarallisen suon läpi useita kilometrejä. Tässä pumppaus käynnissä.

Viljelijöiden pankki, mistä voi hakea lainaa mm. opiskeluun ja maatilan tarpeisiin.

Mangotarha on osa World Visionin tukemaa toimintaa.

Hunajantekokoneen esittelyä

Viimeinkin!

Keskiviikkona tapasin viimein kummilapseni Ronaldin ja hänen vanhempansa. Ihan kuin olisin tuntenut heidät aina! Kyyneleet virtasivat paljon. Vastaanotto oli lämmin ja tanssiesitysten höystämä. Opetin heille myös yhden suomalaisen korttipelin, olivat siitä aivan innoissaan.
Sain heiltä lahjaksi elävän kanan sekä tuoreita hedelmiä. Kanan saa lahjaksi aniharva ja silloinkin arvohenkilö. Kanan jouduin valitettavasti jättämään heille, sillä sitä ei voi ottaa lentokoneeseen, pöh!

Keskiviikko 7.2.2018

Matkalla terveyasemalle

Tänään kävimme terveysasemalla, joka on luokiteltu tasolle 3 (asteikolla 1-4, nelonen on paras).

Asema toimii pienen henkilökunnan voimin sekä vapaaehtoistyöllä. Siellä autetaan synnytyksissä, hoidetaan HIV-potilaita ja tehdään niukkaa yleisterveydenhuoltoa.

Terveysasemalla on myös laboratorio, missä tehdään pieniä määriä testejä.

Terveysasema

Laboratorio

Synnytyssali

Tuore 17-vuotias äiti vauvansa kanssa

Terveysaseman henkilökuntaa

Missä kuljimmekin, lapset ja aikuiset halusivat mukaan kuviin. :-)